Sota-aikaan Ranskaan tuli ja jäi runsaasti Jeeppejä. Se havaittiin erinomaiseksi kulkuneuvoksi niin armeija- kuin siviilikäytössäkin ja sitä alettiin tehdä lisenssillä. Delahaye teki 9623 autoa vuosina 1948–54 ja siitä jatkoi Hotchkiss vuoteen 1966 saakka päälle 33000:lla autolla. Jeeppi-harrastus on Ranskassa vahvaa, La Ferte-Alais:issa oli kymmeniä Jeeppejä ja niitä testailtiin varta vasten tehdyllä offroad-radalla.

Jeeppi on helposti purettavissa kuuteen suurempaan ja jokuseen hieman pienempään osaan. Armeijan järjestämissä kisoissa
8-henkinen ryhmä on ajanut Jeepillä paikalle, purkanut sen näin pieniin osiin ja koonnut takaisin alle neljässä minuutissa. Todisteena kasaamisen onnistumisesta autot on viety ajamalla pois.  

Näyttelyn mittavalla armeijaosastolla oli myös Muukalaislegioonan värväyspiste, missä esiteltiin tämän Ranskan armeijan eliittiyksikön toimintoja. Entisaikaan legioonaan värväytyi runsaasti rikollisia, armeija kun ei luovuttanut omiaan ja mahdollisti tuntemattomana pysymisen. Nyt kaikkien taustat tarkistetaan ja konnat ilmoitetaan poliisille. Keskimmäisellä sotilaalla on päällään paraatipuku, jonka kuuluisin tunnusmerkki on valkoinen hattu, nimeltään képi. Hattunsa sisällä legioonalaiset pitävät lompakkonsa ja tupakkinsa. Kirveen ja esiliinan tarkoitus jäi selvittämättä, ehkä ne liittyvät mainosvideoilla tämän tästä mainittuun kovaan kuriin. 

Järein sotakone oli neuvostoliittolainen T-62-taistelupanssarivaunu, sotimispaino 41,5 tonnia. 620-hevosvoimainen V12-diesel vie vaunua enimmillään 45 km/h, 960 litran vakiotankki riittää 450 kilometrin keikalle. 115-millinen tykki antoi todella komeita jysäyksiä.

Ilman Liittoutuneiden ylijämävarastoista ostettuja Kempsuja sodanjälkeisen Suomen maantiekuljetukset olisivat lyyhänneet todella pahasti, myös Ranskassa nämä 6-pyörävetoiset maastokuorma-autot olivat tärkeässä roolissa. Viralliselta merkiltään GMC CCKW 353 painaa tyhjänä 5420 kg, moottori on 6-sylinterinen, 4,4-litrainen 90 hv:n bensakone. Huippunopeus 75 km/h, keskikulutus n. 40 l/100km. 6-pyörävetoisia Kempsuja tehtiin n. 600 000 kpl ja 4-vetoisia n. 25 000 kpl vuosina 1941–45.

Amerikkalaisilla  Ward LaFrance -kuorma-autoilla ei merkistään huolimatta ole varsinaista tekemistä Ranskan kanssa, vuosina 1916-79 toiminut tehdas oli vain nimetty perustajansa Addison Ward LaFrancen mukaan. Näitä Model 1000-hinausautoja tuli Amerikasta sota-aikaan. Keulavinssin teho on 10 tonnia, takavinssin 20 tonnia, puomin päässä nousee 5 tonnia. Moottori 6-sylinterinen bensa-Continental, 8211 cm³, 145 hv, kulutus litra ja kilometri.

Jeepin amfibio-versio Ford GPA ei ollut menestystuote, maalla se oli liian hidas ja raskas, eikä kovin hyvä vedessäkään. Niitä kuitenkin tehtiin vajaat 13 000 kpl vuosina 1942–43. Ajoneuvon osin heikoista ominaisuuksista huolimatta australialainen Ben Carlin teki Ford GPA:lla maailmanympärimatkan 50-luvun lopulla. Auto painaa
1630 kg, moottori on Fordin 2,2-litrainen sivuventtiilinelonen, teholtaan 60 hv.  

Juhannuksen aikaan 1948 venäläiset katkaisivat kaikki maaliikenne- ja vesiyhteydet Länsi-Berliiniin. Jatkossa kaupungin elintarvike- ja muukin huolto hoitui länsivaltojen järjestämän uskaliaan ilmasilta-operaation turvin. Vajaan vuoden kestäneen Berliinin saarron aikana Douglas DC-3 -kuljetuskoneet olivat yleinen näky Saksan  taivaalla, vilkkaimpaan aikaan Länsi-Berliiniin laskeutui kone 1,5 minuutin välein. Tämä La Ferte-Alais:issa esitelty ja vieläkin lentokuntoinen DC-3 on osallistunut Berliinin ilmasiltaan. 

Saksalaisia DKW Munga-maastoautoja tehtiin v.1956–68 yhteensä 46 695 kpl, joista vientiin liikeni reilut 7000 kpl. Mungan moottori on 1000-kuutioinen, 3-sylinterinen ja 2-tahtinen, teholtaan 45 hv. Vaihteisto 8+2R, huippunopeus 95km/h ja keskikulutus 10,5 litraa satasella. DKW on lyhenne sanoista Dampf Kraft Wagen (höyryvoimavaunu), Munga taas tarkoittaa monikäyttöistä 4-vetoista yleismaastoautoa (Mehrzweck Universal Geländewagen mitt Allradantrieb). 

Berliet-kuorma-autojen historia alkaa vuodesta 1902, viimeiset tällä merkillä tuotetut autot valmistuivat v.1980. 6-pyörävetoinen Berliet GPU pystyy maastossa viemään 6 tonnin lastia, maantiellä lavalla saa olla täydet 10 tonnia. Moottori on 14 450 cm³:n kuutonen, teholtaan 200 hv. Sadalla kilometrillä kuluu 50 litraa dieseliä, petroolia, bensiiniä tai muuta palavaa nestettä. Omistaja ylisti Berlietin multifuel-moottoria ja kehui joskus ajaneensa jopa calvadoksella. Yhtä uskottavaa olisi, jos joku suomalainen sanoisi tankanneensa autoonsa Koskenkorvaa.

Dodge WC 51 oli Toisen Maailmansodan aikaisista maastoautoista parhaita. 92 hv:n bensakuutonen, tilavuudeltaan 3772 cm³, horaisee satasella reilut 3 ämpärillistä. Paino 2560 kg, kantavuus 800 kg. Kaikkiaan valmistui n. 250 000 WC-sarjan Dodgea. Auton tyyppi ei suinkaan kerro sen varustuksiin mahdollisesti kuuluvista vessatiloista, vaan tässä tapauksessa W on koodi vuodelle 1941,
C taas meinaa ¾ tonnin kantavuutta. 

FN AS24 on Belgiassa 50 vuotta sitten laskuvarjomiesten käyttöön tehty kulkuneuvo. Laitteen saa läjättyä huomattavan pieneen tilaan, mistä on hyötyä kuljetuksissa ja pudotuksissa. FN vie kerrallaan neljää miestä 350 kg:n kantavuuden rajoissa, omapaino on 170 kg. Moottori 2-syl, 2-t, 250 cm³, teholtaan 15 hv. Huippunopeus 97 km/h. Kaikkiaan on tehty 460 varjomiesten ajokkia.

Renault 4CV oli Ranskan ensimmäinen miljoonarajan rikkonut auto, sitä tehtiin vuosina 1947–61 tarkalleen 1 105 543 kappaletta. Vaatimattomasta 747cm³:n neloskoneestaan huolimatta 4CV oli ärhäkkä auto, 17 hevosvoimallaan se kiihtyi yhdeksään kymppiin
38 sekunnissa; rajuimmillaan Rellu liikkui satasta. Volkkarin ranskalaisvastineeksi suunniteltu 4CV toimi 50-luvulla pariisilaispoliisien virka-autona, kansa käytti siitä nimitystä
”La motte de beurre” (voinokare).

Renault Colorale suunniteltiin vientimalliksi; sitä arveltiin ostettavan erityisen runsaasti Ranskan siirtomaihin, joissa oli pitkiä välimatkoja ja paljon kuljetustarpeita. Sen nimikin on lyhennetty sanoista coloniale ja rurale (siirtomaa ja maalainen). Odotettua kysyntää ei kuitenkaan syntynyt, Colorale kun ei ollut tarpeeksi virtaviivainen eikä nopea, mitä amerikkalaiset kilpailijat taas olivat. 48-hevosvoimaista ja 1620-kiloista autoa tehtiin 43 000 kpl vuosina 1950–57. 

Renault Prairier on Coloralen 4-vetoversio. Hyvinkin maastokelpoisen auton ominaisuudet pilaantuivat alitehoisilla moottoreilla; 2383 cm³:n 4-sylinterisen bensakoneen 48 hv ei riittänyt kovin suurien lastien liikutteluun varsinkaan tiettömillä taipaleilla. Samaa moottoria käytettiin Renault 3042-traktoreissa. 

Citroen Type C3 oli aikanaan pieni ja huokea auto, mutta sähköstartti siinä oli vakiona; suunnittelussa kun huomioitiin myös naiskuljettajat. 856-kuutioinen nelosmoottori on vienyt satasella
5 litraa, 543-kiloinen ja 5-hevosvoimainen Sitikka liikkui ripeimmillään 60 km/h. Type C oli tuotannossa vuosina 1922–26, yhteensä tehtiin 80 759 autoa.

Citroen teki ensimmäiset etuvetoiset autonsa v. 1934; etuvetoja oli tehty aiemminkin, mutta Sitikka oli ensimmäinen mittavan sarjatuotannon aloittanut merkki. Citroen Traction Avant (etuveto)-malleissa oli aluksi 1,3-litraiset 32 hv:n moottorit, malliston viimeisissä autoissa tehot olivat kasvaneet 56 hv:aan ja moottoritilavuudet 1,9 litraan. Viimeiset Traction Avantit tehtiin v.-57, kokonaismäärä oli hulppeat 759 111 kappaletta.

Bernard-kuorma-autoja alettiin tehdä 87 vuotta sitten, Pariisin eteläisellä esikaupunkialueella sijainnut tehdas lopetti autotehtailun vuonna 1966. Tämä Bernard TD211 on viimeisiä valmistuneita; omaa tekoa ovat enää hytti ja taka-akseli, 211-hevosvoimaisen moottorin ja vaihteiston valmistaja on amerikkalainen Mack. 

Pian ohjaamosta laskeuduttuaan moni näytteilleasettaja kattoi ajoneuvonsa viereen pöydän kaikkine perusranskalaisine syömisineen ja aloitti lounastamisen pitkällä kaavalla. Pöydän äärestä ei välttämättä heilahdettu mihinkään koko helteisen päivän aikana. Auto on merkiltään sveitsiläinen Saurer, jota tehtiin Arbonissa vuosina 1896–1987. Kuvan 5D-malli kuului valmistusohjelmaan 1955–83.

Lyonilaisen Berliet-tehtaan 200-hevosvoimainen TLM-malli oli 50-luvun peruskuorma-autoihin verrattuna melkoinen voimanpesä, mutta valmistajalta löytyi tuohon aikaan jo 600 hv:n tehoinen kuormuri todella suuren auton tarvitsijalle. Merkki siirtyi 70-luvulla Renaultille, joka lopetti Berlietin tehtailun ja panosti jatkossa Saviemiin.

Latil tunnetaan lähinnä 4-vetoisista autotraktoreistaan, mutta v. 1898 perustettu firma teki 20-luvulta lähtien myös tavallisia kuorma-autoja. 30-luvun alussa Latil solmi lisenssisopimuksen raskasöljyllä pyörivien Gardner-moottoreiden valmistuksesta. Latil Huile Lourde (raskasöljy) H4 vuodelta -38 on 4-sylinterinen, 4-tahtinen; 3,8-litraisesta Gardnerista irtoaa 51 hv 2000 kierroksella. Vuonna -55 Somua ja Latil fuusioituivat, yhteenliittymän nimeksi tuli Saviem.

Autotehdas Willeme:n v. 1930 alkanut ura raskaiden kuorma-autojen valmistajana päättyi 35 vuotta myöhemmin vararikkoon, viimeisinä vuosina firmalla oli yhteistyötä Leylandin kanssa. Pariisilainen Perez & Raimond pyöritti toimintaa 80-luvulle saakka, jonka jälkeen muutamat autojen rakenteisiin liittyneet lisenssioikeudet myytiin belgialaiselle MOL-yhtymälle. Willeme RD614DT 50-luvun lopulta on palvellut ja palvelee vieläkin lavetin veturina. Moottori on 6-sylinterinen Deutz, teholtaan vajaat 200 hv, 6-nopeuksinen vaihteisto on ZF:n suunnittelema.

Renault-Heuliez Megabus oli aikanaan alansa suurin, 80-luvulla näitä tehtiin 10 kappaletta hoitamaan Bordeaux:n kaupunkiliikennettä. 24,38-metrisessä, 4-akselisessa ja 3-osaisessa Megabussissa on tilaa 206 matkustajalle.

Vuotavista jerrykannuista voi tehdä joko traktorin, missä tapauksessa pyöriksi tarvitaan 4 hylättyä jarru- tai kytkinlevyä, tai sitten pätevän pullokotelon. Paja- tai autotallijuomien säilytyksessä avonainen puoli asetellaan seinään päin, tiesi kotelon valmistaja kertoa…