logoKoneviesti -> Kuvalliselle sivustolle

Mene sisältöön

 
 
 

Sisältö

Suuri leikkuritesti

Ammattikäyttäjät eivät ole järin arvostaneet sauvaohjauksisia ajoleikkureita. Lepaalla järjestetty leikkurivertailu muutti käsityksiä perin pohjin.

  

Lepaan puutarhaoppilaitoksen ulkoalueita eli puistoa, nurmialueita ja golfkenttää parturoitiin elo-syyskuussa parhaimmillaan 10 ajoleikkurin voimin, joista pääosa oli sauvaohjauksisia. Tarkoituksena oli kokeilla puistokäyttöön sopivia, leikkuuleveydeltään noin 120-senttisiä vaakatasoleikkureita, mutta joukko laajeni sekä ylös- että alaspäin.

Kokeiltujen leikkureiden järein oli John Deere 997 -diesel 152-senttisellä leikkurilla. Toista ääripäätä edustivat Toro TimeCutter ZX440, Husqvarna Rider PF 21 AWD ja vasta keväällä markkinoille tullut Klippo Rider X16 4WD 112 sentin pöydillään. Muiden ilmoitettu työleveys vaihteli 121:n ja 132 sentin välillä.

Tässä joukossa molemmat runko-ohjauksiset ovat omiaan kotipihoille sekä puu- ja pensasvaltaisiin puistoihin, joissa niiden ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa. Sauvaleikkureista Gianni Ferrari SRZ 190, Cub Cadet RZT 50 ja Toro TimeCutter ZX 440 voisivat kuulua ”puoliammattilaissarjaan” nimenomaan puistojen ja hieman isompien nurmikkoalojen siistimiseen.

Grasshopper 620 T2, Husqvarna LZ 25C, molemmat John Deeret, 717E ja 997 sekä kokeilun toinen dieselkäyttöinen leikkuri Simplicity Cobalt ZT ovat selkeästi ammattilaisten työkoneita.

 

Asenteet muuttuivat

Ammattikäyttäjillä oli omat käsityksensä sauvaohjauksisista ajoleikkureista: leluja, ei ammattikäyttöön, turha tarjota meille, äkkikäännökset rikkovat nurmea.

Asenteet ja ajatukset kuitenkin muuttuivat testin vanhetessa: sauvaohjauksisista, ainakin muutamasta tuli suosikkeja, jopa niin, että jotkut eivät olisi enää halunneet muuntyyppisillä ajaakaan.

Sauvaohjauksiset eivät rikkoneetkaan nurmea siinä määrin kuin oli arveltu: kuivalla ei ollenkaan, märälläkin merkityksettömän vähän.

Muutama vuosi sitten tämäntyyppisten leikkureiden tarjonta oli vielä parin, kolmen merkin varassa, mutta nyt valikoima on lähes yhtä laaja kuin perinteisten ajoleikkureidenkin.

 

Ergonomiassa paljon parannettavaa

Kokeiltujen ajoleikkureiden ergonomiassa on kovasti toivomisen varaa: huonosti selkää tukevat istuimet, niiden lyhyt säätövara, kyynärnojien puuttuminen, jolloin niska- ja hartialihakset jännittyvät ajossa.

Myös hallintalaitteiden ryhmittelyyn tarvitaan parannusta. Muutaman koneen käyttövivut olivat istuintason alapuolella. Jos istuimen sai säädettyä ohjauksen kannalta tyydyttäväksi, niin alas sijoitettuihin hallintalaitteisiin ei välttämättä yletykään tai sitten jalka ei ylety leikkurin hallintapolkimelle.

Moottorin, voimansiirron ja leikkurin kokonaismelutaso on korkea. Muutamien koneiden moottorin kotelointi alentaisi melutasoa.

Sivun alkuun

Lisätieto palsta

 
 

Alatunniste