Tien kunto riippuu paljon tiekunnan omasta aktiivisuudesta ja osakkaiden halukkuudesta maksaa tien kunnossapidosta. Peruskunnostuskin on aika ajoin välttämätöntä. Vuodet eivät ole keskenään veljeksiä, vaan varsinkin talvikunnossapidon kustannukset vaihtelevat vuosittain. Yleistyneet leudot talvet aiheuttavat keväisin ikäviä yllätyksiä, kun routavauriot ovat etenkin henkilöautoliikenteelle kirjaimellisesti ylipääsemättömiä. Tien kantavuus ei enää riitä sitä käyttäville ajoneuvoille ja silta tai rummut saattavat olla vioittuneet tai uusimisen tarpeessa. Niinpä tiekunnan vuosikokouksessa on otettava tien peruskunnostus käsiteltäväksi hyvissä ajoin.

Parannushankkeen vaiheet

Peruskunnostushanke vaatii aikaa, rahaa ja kärsivällisyyttä eikä tiekunnan talkoohenkikään ole pahitteeksi. Hanke voidaan jakaa kolmeen päävaiheeseen. Ensin tiekunta päättää vuosi- tai ylimääräisessä kokouksessa hankkeen toteuttamisesta ja rahoituksesta eli mahdollisten avustusten hakemisesta valtiolta ja kunnalta. Seuraavaksi tehdään tai teetetään suunnitelmat ja tarvittavat mittaukset tien kantavuudesta sekä hyväksytään lopullinen rahoitus ja kustannusarvio. Lopuksi suunnitelmat toteutetaan. Tämä viimeinen vaihe on pelkkää suorittavaa työtä eli yleensä projektin helpoin ja jopa vähiten aikaa vievä osuus – siis hallinnollisesti.

Oinonkulmalaiset tarttuivat toimeen

Ylöjärven kaupunkiin nykyisin kuuluvan, entisen Viljakkalan kunnan Kyrönlahdessa sijaitsevan Oinon yksityistien osakkaat alkoivat suunnitella tiensä peruskunnostusta parisen vuotta sitten. Tien pituus on vajaat kaksi kilometriä ja osakkaita lähes viisikymmentä.

"Oinontietä käyttävät kaikkien liikennelajien edustajat", kertoo maanviljelijä Ento Oino, hoitokunnan puheenjohtaja jo toisessa polvessa. "Suurin osa tieyksiköistä tulee vakituisista asuinkiinteistöistä ja mökkiläisistä, joista monet käyttävät tietä nykyisin ympäri vuoden".

Oinontietä käytetään myös puutavaran ja maatalouden kuljetuksiin.

Vaikka tien kunnossapidosta on mahdollisuuksien mukaan huolehdittu, kelirikkoaikaan on yleensä ongelmia. Kuivatusta on parannettu pitämällä varsiojat auki, mutta tien sisässä oleva savi kuitenkin routii leutojen talvien jälkeen ja muuttaa pahimmat paikat velliksi. Onpa muutamissa kohdin kuivatus ratkaistu varsin erikoisella tavalla upottamalla tien keskiosaan aikanaan salaojaputkea. "Tie kyllä kuivuu hyvin salaojaputkien kohdalta, mutta seurauksena on tien painuminen. Suo siellä vetelä täällä", toteaa Ento Oino…