Poikkeuksellisen leudot talvet ja järeytyneet koneet ovat pistäneet vipinää konevalmistajiin ja metsäyhtiöihin. Puuta ei yksinkertaisesti saada routaantumattomilta maapohjilta talvellakaan autotien varteen ”yleiskoneilla”. Ojitettujen turvemaitten hoitohakkuut ovat olleet viimeisinä pinta-alaverotuksen vuosina järeitten leimikoiden sivuraiteella. Nyt niiden puureservit olisivat kipeään tarpeeseen markkinatilanteessa, jossa tuontipuun hinta käy tullien myötä kotimaista puuta kalliimmaksi.

Suometsien puustotilavuus on viimeisimmän metsäinventoinnin mukaan noin 500 miljoonaa kuutiometriä. Aikanaan pontevasti ja kaukonäköisesti toteutettu ojitus on tuottanut tulosta. Viime vuosien hakkuumäärät turvemailta ovat olleet 5–6 milj. m³/v. Määrä voitaisiin yli kaksinkertaistaa. Se edellyttää 400–600:n oloihin soveliaan korjuuketjun työpanosta.

Hoito- ja harvennusrästien purkamisella olisi kiire, ettei kasvu pääse taantumaan. Päätehakkuiden järeät korjuuketjut ovat tulleet lauhojen ja lyhyiden talvien vuoksi yllätetyiksi turvemailla kuvaannollisesti housut kintuissa.

Yksinkertaisin ja nopein tie parantaa metsäkoneiden pinnalla pysymistä on leventää renkaita ja niiden päälle asennettavia teloja. Esimerkkejä on jo saatu Ponsselta, Logbearilta, Loglanderilta ja viimeksi Jalasjärvellä Komatsu Forestilta. Lisäksi tiedossa on samaan tähdänneitä, omatoimisia urakoitsijoita joko metsä- tai kaivukoneidensa erikoisvarustelussa.

Telasto on tunnettu raskaammasta käytöstä

Leveätelaiset kaivukoneet harvesteripäillä varustettuna ovat osoittaneet kyntensä kaikkein pehmeimpien turvemaiden hakkuissa nimenomaan hyvien kulkuominaisuuksien ansiosta. Muut ominaisuudet eivät valitettavasti yllä aidon harvesterin tasolle hakkuutyössä. Konevalmistajan omia polkujaan kulkeneet, urakoitsijataustaiset Karilaisen veljekset ovat näköjään kääntäneet ominaisuusasetelman päälaelleen.

Isopyöräinen ProSilva poikkeavine voimansiirtoineen on jo entuudestaan selvinnyt pehmeillä paremmin kuin perässä tulevat kuormatraktorit. Korjuuketjussa se on vasta puoli voittoa. Harvesteri ei saa pilata vettä seuraajansa purosta. Jos turvemailla ajouran pinta rikkoontuu jo hakkuussa, kuormatraktorin peli on menetetty.

Telaratkaisu on rohkea, mutta Häggblomin telasto on paljon kovemmassa käytössä luotettavaksi todettu. Metsäkäytössä telaston rakenteellinen lujuus on suorastaan ylimitoitettu. Valmistaja sallii vauhdiksi 7 km/h. Sottaisemmassa maanrakennustyössä kestovoideltujen telastojen kunnostusikä tulee kuulemma vastaan 5000–10 000 käyttötunnissa. Ei ole syytä epäillä myöskään napojen kestävyyttä, kun niille tässä käytössä kertyy rasitus ainoastaan telan pyörittämisestä. Pyöräversiossa samoihin napoihin kohdistuu lisäksi koneen oma massa ja pyörien sivuttaisiskut. Tässä ratkaisussa ne voimat kohdistuvat koneen ja telaston jäykkiin runkoihin.

Uutuutta ei pidä sotkea muissa merkeissä nähtyihin, naparipusteisiin telastoihin. Mitä pitempi ja korkeampi telasto, sitä hirmuisemmat väännöt ja niitten mukaiset napaongelmat.

Turvemaitten erikoisharvesterina nähty ProSilva on ratkaisuna mielestäni lähes valmis. Jos jotakin vielä halutaan parantaa, se on isojen ojien ylitys. Telan kärki tökkää kiipeämisen sijasta.

Jäykän telaston edellyttämä hitaampi ajonopeus ei todennäköisesti pudota harvesterin tuotosta pinnaltaan sileällä turvemaalla. Lisääntyneen painon ja laajemman tukipinnan ansiosta telaversio on pyöräversiota vakaampi, mikä tuo lisävauhtia kuormaintyöskentelyyn. Pysäköity kone istuu kuin tauti…