Koneviesti -> Kuvalliselle sivustolleVuoden 2010 suureen maarakennusvertailuun osallistui kahdeksan 14-tonnin kokoluokan tela-alustaista kaivukonetta. Mukana oli niin pitkä- ja lyhytperäisiä, rauta- ja kumitelaisia malleja sekä perinteisellä monopuomilla ja tyvitaitolla varustettuja koneita. Testiryhmä kattoi mainiosti Suomessa kaupan olevan tarjonnan. Ja vaikka eroja saatiin aikaiseksi ja koneet järjestykseen, löytyi jokaisesta koneesta ja konetyypistä omat hyvät puolensa.

Koneita testattiin kahden viikon ajan Koneviestin jo useamman kerran käyttämällä Tuusulan Maansiirto Oy:n multaterminaalilla, jossa tilaa riitti, eikä erilaisesta käsiteltävästä materiaalista ollut pulaa. Reilut puolet ajasta käytettiin kuljettajakohtaisten arvioiden tekemiseen..
Testikuljettajat perehtyivät aluksi koneisiin huolella ja tutustuivat sen jälkeen niiden ominaisuuksiin erilaisissa kaivutöissä, mullan ja hiekan kasauksessa, nostoissa sekä ajokokeissa. Mittaukset ripoteltiin kahden viikon ajalle tasaisin välein. Esimerkiksi polttoaineenkulutus- ja työtehomittaus sekä nopeus- ja melutasomittaukset ja punnitukset tehtiin ensimmäisen viikon kuluessa. Toisen viikon pääteemana olivat voimamittaukset, kuljettaja-arviointien loppuun saattaminen, yksityiskohtiin paneutuminen ja kuvaukset.
Ominaisuuksille painokertoimet
Kuljettajien kommentit ja tuntemukset kirjattiin välittömästi ajosuorituksen päätteeksi tarkasti muistiin. Ensivaikutelma esimerkiksi puolen tunnin kulutus- ja työtehomittauksen jälkeen oli usein myös lopullinen mielipide loppuarvostelua tehdessä. Kuljettajat ajoivat jokaista konetta useamman kerran, ja täyttivät tämän perusteella 31-kohtaisen pisteytystaulukon. Kuljettajat arvioivat eri ominaisuuksia jakamalla pisteitä asteikolla 1–5. Joillekin pisteille oli annettu kertoimet osa-alueen merkityksen mukaan. Muun muassa hydrauliikan hallittavuus, kaivuhallintavipujen käyttö ja kaivuhydrauliikan tarkkuus, kuljettajan työasento, hallintalaitteet ja ohjaamo kokonaisuutena, kaivuvoimat ja koneen tukevuus kaivettaessa olivat seikkoja, joista annettiin suurin kerroin kolme. Sitä vastoin ohjaamon säilytystilat ja siivottavuus, kulku ohjaamoon ja ulos sekä mittaristot olivat esimerkiksi sellaisia arviointikohteita, joille annettiin kerroin yksi.
Teknisissä mittauksissa annettiin suurin painoarvo koneen vakavuudelle, kaivuvoimille ja polttoaineenkulutukselle. Koneen pitää kireiden urakkahintojen ja tiukan kilpailun aikana olla sekä taloudellinen että tehokas. Meluarvot saivat hiukan pienemmän kertoimen, koska kaikki vertailuun osallistuneet koneet olivat suhteellisen hiljaisia, eikä kovin suuria eroja desibeleissä esiintynyt. Kehitys on vuosien saatossa kulkenut hyvään suuntaan.
Kokeneet testikuljettajat
Kolmen kuljettajan testiryhmän vaativa tehtävä oli selvittää, miten koneet selviäisivät käytännön töistä ja miten erilaiset tekniset ratkaisut vaikuttivat koneiden toimintaan ja suorituskykyyn. Hannu Jantunen ja Timo Honkaniemi ovat tuttuja jo useasta aikaisemmasta Koneviestin vertailutestistä. Testiryhmään liittyi ensimmäistä kertaa Sami Nurmi, jolla on yli 20 vuoden kokemus kaivukoneista ja liukuohjatuista kuormaimista.
Suuria heittoja arvioinneissa ei kuljettajien kesken lopulta esiintynyt, vaan keskeisimmissä arviointikohteissa näkemykset olivat yllättävän lähellä toisiaan.
. . .
Testissä mukana:
- Caterpillar 312DL
- Doosan DX 140LCR
- Hitachi ZX135USBL-3
- Huyndai R145LCR-9
- JCB JS 145 LC
- Takeuchi TB 1140
- Volvo ECR145CL
- Wacker Neuson 14504
Lue koko juttu Koneviestin numerosta 15/2010.
Katso videopätkä täältä