Kuljettajat pisteyttivät kurottajien omaisuuksia arkipäiväisissä askareissa.

Kurottaja saattaa vaikuttaa yksinkertaiselta koneelta, mutta silti merkki- ja mallivalikoima on hämmästyttävän suuri. Runsas mallisto on toteutettu varustelemalla sama peruskone erilaisella puomistolla, hydrauliikalla tai renkailla, lisämausteena tarjotaan esimerkiksi ilmastointia, ilmaistuinta ja kahteen suuntaan pyörivää jäähdyttimen puhallinta.

Yleispätevän ja kaikkiin olosuhteisiin sopivan arvion teko koneen ominaisuuksista onkin hankalaa. Keskityimme arvostelussa ohjaamon ergonomiaan ja koneen ajo- ja hydrauliikan hallintaan. Nostovoima ja -korkeus toivat toki tekniikkapisteitä.

Vertailun tulokset

Kun laskettiin yhteen kuljettajien antamat pisteet koneiden käyttöominaisuuksista ja mukavuudesta, voittaja veti selvästi pisimmän korren. Kun pistelaskelmassa huomioidaan myös nostovoimat, ohjaamon melutaso, nostokorkeus ja polttoaineen kulutus, kolme kärkikonetta erottuivat joukosta.

Edellisistä maarakennuskonetesteistä tuttuun tapaan koneista mitattiin voimia, fyysisiä mittoja, polttoaineenkulutusta, ajonopeuksia ja melutasoa.

Kurottajien nostovoima mitattiin puomi lyhyenä ja suurimmalla mahdollisella ulottuvuudella. Mittauksissa koneissa oli kiinni trukkipiikit, joiden piikkien puoliväliin mittausketju kiinnitettiin. Jokaisen koneen kohdalla mitattiin nostopisteen ja etuakselin etäisyys.

Jokainen mittaus tehtiin kaksivaiheisesti, ensiksi nostettiin kurottajan kaatumisenestojärjestelmän varmuusrajaan asti ja voima kirjattiin ylös. Toisessa vaiheessa estojärjestelmä ohitettiin ja nostettiin joko niin paljon kuin kurottaja jaksoi tai siihen asti, että takapyörät irtosivat maasta. Näin saatiin mitattua suurin mahdollinen nostovoima. Mittauksista otettiin kerranteet ja tuloksista laskettiin keskiarvo.

Vetovoima mitattiin asfaltilla kiinnittämällä kurottajan perään mittausketju ja asettamalla jarruksi toinen kurottaja tai traktori. Kaikissa kurottajissa pito loppui kesken, joten tulokseen vaikuttavat moottorin tehoa ja voimansiirron hyötysuhdetta enemmän kurottajan paino ja renkaan pito-ominaisuudet. Painavin veti eniten.

Ensimmäistä kertaa kaksi konetta saivat tismalleen samat pisteet!

Meluissa suuria eroja

Melu mitattiin desibelimittarilla kuljettajan korvan tasalta tyhjäkäynnillä, työskentelyssä ja siirtoajossa. Meluisuudessa koneet voidaan jakaa selvästi kahteen ryhmään.

Polttoaineenkulutus mitattiin kevyellä työllä ajamalla "työrataa". Radan aluksi kauha otettiin täyteen maata kasasta, ajettiin mäkeä alas ja käytiin kääntymässä tasaisella alueella ympäri. Lopuksi ajettiin takaisin ja tyhjennettiin kauha kasan päälle jatketta käyttäen. Rataa kierrettiin kunnes aika tuli täyteen.

Mittauksessa käytettiin moottorin tulo- ja paluulinjoihin liitettyä mittaputkea, josta moottori otti testin ajan tarvitsemansa polttoaineen. Kun putken halkaisija oli tiedossa, saatiin tarkasti laskettua kulunut polttoaine mittaamalla pinnantason lasku putkessa.

Kuljettajat kiittelivät Catin nostovoimaa.

Dieci on erittäin vähäruokainen.

Faresinissa puomin hallinta oli nopeaa.

Korkean hytin ansiosta JCB:n näkyvyys oli hyvä.

Manitoulla oli helppo työskennellä.

Merlo on pieni ja näppärä.