Koneviesti -> Kuvalliselle sivustolleTestasimme yleisimmät viljan pikakosteusmittarit. Tulos oli yksiselitteinen: jauhava mittari on luotettavampi kuin kokojyvämittaukseen perustuva laite.
Viljan pikakosteusmittarien toiminta perustuu kapasitatiiviseen sähkönjohtavuuden mittaukseen. "Vanhaan aikaan" kokonaisten jyvien mittaukseen perustuvat mittarit toimivatkin paremmin, koska jyvät olivat pienempiä kuin nykyään. Ei käytetty korrensääteitä tai tautitorjuntaa ja lajikkeet olivat pienijyväisempiä.
Kuivauskulutkin olivat kohtuullisempia ja jyville maksettiin reilumpaa kuivauskorvausta. Kauppaan toimitetut jyvät oli mahdollista kuivata varman päälle aina 12,5 prosenttiin asti, sillä ylimääräiset kuivauskulut ja kilohävikit korvattiin laatuhinnoittelun kautta.
Toista on nykyään. Monesta eri syystä kuivausajat ovat pikemminkin pidentyneet, eikä viljan hinnoittelussakaan enää hyvitetä ylikuivausta. Seurauksena kuivauksen optimialue on kaventunut. Nyt kauppaan toimitettavan vilja pitäisi olla kosteudeltaan mahdollisimman lähellä 14:ää prosenttia, sillä jokainen kymmenys kuivempaan suuntaan on suoraan pois myyjän kukkarosta.
Syksyt ovat osoittaneet kantapään kautta, että standardit pikakosteusmittarit ovat käytännössä liian epätarkkoja. Viljalajikohtainen kalibrointi on välttämätöntä tehdä joka vuosi, onneksi uusissa mittareissa käyttäjä voi sen yleensä tehdä itse.
Yllätyksiä kuitenkin sattuu koko ajan. Pikamittaus kertoo erän kuivemmaksi kuin virallinen vastaanottoanalyysi. Syynä eroon on yksinkertaisesti jyvän ytimeen jäänyt kosteus, jota ei pikamittauksessa havaita.
Näyte pitäisikin jauhaa, jotta jyvän sisäosiin jäänyt kosteus näkyy pikamittarille. Testimme ositti yksiselitteisesti, että jauhavat mittarit ovat tästä syystä tarkempia ja luotettavampia.
...