Käynnissä pesukuvion "piirtäminen".

Koneviestin edellisestä painepesuritestistä on kulunut jo kotvanen aikaa, joten oli korkea aika tehdä uusi vertailu pesutykeistä.

Pyysimme testiin eri valmistajilta tehokkainta valovirtakäyttöistä pesuria. Haimme tällä rajauksella lähinnä monipuolista ja helposti siirreltävää yleispesuria, joka kuitenkin tehonsa puolesta soveltuisi ajoittaiseen raskaampaan pesutyöhön, kuten kotieläinsuojien sekä traktoreiden ja työkoneiden puhdistukseen.

Testiin saimme pesurit seitsemältä valmistajalta. Mukaan lähtivät Clen Elite DSHL 1910M, Kränzle Quadro 11/140 TST, Kärcher Professional HD 6/16-4  M, Lavor Tormenta, Maer Atom 150/9, Nilfisk Alto Poseidon 2-29 sekä Stihl RE 142 Plus.

Painepesuri on laitteena sinällään melko yksinkertainen. Moottori pyörittää pumppua, joka tuottaa paineistettua vettä letkun, pesupistoolin ja siihen asennetun suuttimen kautta pestävään kohteeseen. Yksinkertaista, mutta samalla niin monimutkaista. Samoilla pumpun ja moottorin lähtöarvoilla saadaan monta erilaista lopputulosta lähinnä pesupistoolista ja valitusta suuttimesta riippuen.

Testin pesureissa yleisin paketti oli noin 3 kilowatin sähkömoottori sekä messinkinen aksiaalimäntäpumppu teräksisillä männillä. Clenissä oli ainoana rivimäntäpumppu.

Pesurit toimitettiin testiin varustettuna kahdella erilaisella suuttimella, viuhka- ja turbosuuttimella. Turbosuutin tunnetaan valmistajasta ja myyjästä riippuen myös rotosuuttimen nimellä. Kyseessähän on pistesuuttimen sovellutus, jossa pistemäinen vesisuihku saatetaan pyörivään liikkeeseen. Näin vesisuihkun irrotusvoimaa on saatu kasvatettua.

Kahden metallilevyn muodostamaa viuhkasuutinta voidaan pitää yleissuuttimena, joka lienee useimmiten pesuputken kärjessä. Viuhkan muotoa ja terävyyttä voidaan monissa suuttimissa säätää, jolloin saadaan sopiva suihku eri pesukohteisiin.

Testin lähtökohta oli hyvin käytännönläheinen. Halusimme selvittää ennen kaikkea sen, mihin järjestykseen pesurit laitetaan raa´assa työssä. Lopputulemaan vaikuttivat kuitenkin myös mittauk-
sista saadut tulokset.

Aloitimme testauksen käytännön pesutyöllä. Kahden miehen testiryhmämme pesi ensin käytöstä poistetun lypsykarjanavetan. Vanha parsinavetta tarjosi sopivasti haastetta, sillä se pestiin kirjaimellisesti katosta lattiaan. Vaihtelimme työn aikana pesureita säännöllisin väliajoin siten, että kumpikin pesijä kokeili kaikkia pesureita. Käyttöominaisuudet tulivat näin testattua varsin raskaissa olosuhteissa. Toisen pesupäivän iltapuolella alkoi jo käteen löytyä kone, jonka tuntui kovassa työssä parhaalta.

Käytännön pesutestauksen jälkeen siirryimme mittauksiin. Mittasimme kaikista pesureista paineen sekä viuhka- että turbosuuttimella. Paine mitattiin pesuletkusta joko pumpun tai pesupistoolin puoleisesta päästä. Paineen mittauksen lisäksi mittasimme veden tuoton kolmella eri painetasolla. Täyden paineen lisäksi teimme painemittauksen 50 ja
80 baarin paineilla.

...