logoKoneviesti -> Kuvalliselle sivustolle

Mene sisältöön

 
 

Tien kesäkunnossapito

Yksityisteiden kunnossapidon tavoitteena on pitää tie sellaisessa kunnossa, että tiellä voi liikkua kaikissa ennalta arvattavissa olosuhteissa. Tien laatutasosta kannattaa sopia etukäteen tiekokouksessa sekä kustannusten että liikennöitävyyden kannalta, jotta kunnossapidosta ei aiheudu tien osakkaille kohtuuttomia kustannuksia.

tien_kunnossapito.jpg
Tiehöylät ovat käymässä harvinaisiksi, kunnilta ja kaupungeilta niitä vielä onneksi löytyy yksityisteidenkin tarpeisiin.
 

Teiden kunnossapidolla tarkoitetaan yleensä päivittäisen liikenteen turvaamiseksi ja liikenteen sujumisen varmistamiseksi tehtäviä sekä tien kunnon ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi tehtäviä kunnostustöitä. Hoito ryhmitellään töiden luonteen mukaisesti kesähoitoon, talvihoitoon ja muuhun hoitoon. Talvihoitoa käsiteltiin Koneviestin tammikuun numerossa 1/2009. Kesähoitoon kuuluu tien höyläys, lanaus, pölynsidonta, vesakontorjunta ja niitto sekä muu mahdollinen hoito kuten näkemäalueiden avaaminen.

Höyläys eli tasaus soratiellä

Säännöllinen liikenne kuluttaa tien pintaa ja päällystämättömän tien kulutuskerroksen kiviaines valuu tien reunalle ja ojiin. Tien pinnan höyläyksen tarkoituksena on reunapalteiden poisto, tien reunaan valuneen aineksen palauttaminen ajoradalle ja kaltevuuden muotoilu. Palteen palautus vähentää myös muualta ajettavan murskeen tai soran tarvetta. Yksityiset tiet ovat monesti niin kapeita, että kaksi edestakaista höyläystä riittää.

Ensimmäisellä kerralla tehdään raskaampi veto, jolla tien pinta leikataan oikeaan sivukaltevuuteen ja irtonainen kiviaines siirretään palteista keskemmälle tietä. Tien tasaus siis tarkoittaa, että kaltevuus on 3–5 % eli kaadon tulee olla 3–5 senttiä metrille tien keskeltä mitattuna. Entisaikaan ohjeena oli muotoilla tienpinta sian selkää muistuttavaksi, oiva nyrkkisääntö sekin.

tien_kunnossapito_kuoppa.jpg
Talven ja roudan jälkeen tien kulutuskerroksessa on syviä kuoppia.
 

Sivukaltevuudella varmistetaan, että vesi valuu sivuojiin ja tien muoto vastaa parhaiten liikenteen vaatimuksia. Toisella ajokerralla ajetaan kevyemmällä terällä, jolloin tien keskellä oleva karkea aines levitetään ja tiestä nousseet kivet siirretään pois. Liikennettä haittaavat kivet on poistettava ajoradalta heti, joten ei ole pahitteeksi, jos lanan tai höylän perässä kävelee apumies potkimassa irtokivet tieltä.

Jos apumiestä ei ole mukana, on tie heti höyläyksen jälkeen tarkastettava, tieltä on poistettava mahdollisesti sille jääneet ylisuuret kivet ja täytettävä kivien jäljiltä jääneet kuopat.

Sopivin ajankohta höyläykselle on keväällä roudan sulamisen jälkeen, kuitenkin ennen kuin tie on kauttaaltaan kuivunut.

...