Koneviesti -> Kuvalliselle sivustolleMetsänviljelyn ja taimiston varhaishoidon kuluista tinkiminen on pahinta itsepetosta, mihin metsänomistaja voi sortua puusukupolven aikana. Varhaishoito ei ole välineurheilua. Työkalut saa halvimmillaan muutamalla kympillä. Tarpeellisimpia ovat aika ja viitseliäisyys.

Joskus vieläkin metsiä kuulee kutsuttavan kansallisomaisuudeksi. On siinä sen verran perää, että metsälaki kieltää metsän hävittämisen. Täysikäisenä hakatun puuston tilalle metsänomistajan on huolehdittava uusi, kasvatuskelpoinen puusukupolvi. Aiemmin päätehakkuun tuloista pieni osa pidätettiin uudistamisen vakuudeksi. Raha vapautui, kun taimikko todettiin tarkastuksessa riittäväksi ja vakiintuneeksi. Nykyisin vakuustalletusta ei enää vaadita, vaan luotetaan siihen, että hyvä taimikko on nimenomaan metsänomistajan oma etu.
Taimikonhoidon voi jakaa karkeasti kolmeen osaan:
1. Pienten taimien vapauttaminen heinikosta, vatukosta tai horsmikosta
Varhaisperkaus, jos lehtipuuvesakko on ylittänyt kuusitaimikon pituuskasvun noin metrillä (männyllä aikaisemmin)
Taimikon laaturaivaus 5–8 metrin pituudessa.
Kiireellisyysjärjestys on sama. Rehevillä maapohjilla istutustaimien pitää saada etumatkaa muokatun maan heinittymiseltä. Jos muokkauksen ja istutuksen väliin jää yksikin kasvukausi, heinittymisriski kasvaa moninkertaiseksi. Kannattaa istuttaa äestyksen tai mätästyksen jälkeen heti, jos maassa on vielä muokkauksen jälkeen riittävä kosteus. Jos kuivuus vaivaa tai routiminen uhkaa, seuraava H-hetki on tuleva kevät.
