Tutkimme kesällä 2009 rivivälin vaikutusta kevätviljan kasvuun. Verranteina oli hajakylvö (VM Kylvöäes, 15 sentin kylvönauha) ja leveän rivivälin kylvö (Krause 19 cm). Kasvina oli 2-tahoinen ohra.

Aloitimme viljan riviväli- ja kasvutilakokeen vertailuparilla, jossa oli mukana VM Kylvöäes ja Krause-suorakylvökone. Koesarja myös jatkuu alkaneena kasvukautena Krausen osalta.

Vanhastaan on tiedossa, että kasviyksilöiden keskinäinen kilpailutilanne vaikuttaa niiden versoutumiseen ja sitä kautta kasvuaikaan. Kun liikutaan normaalin rivivälin 12,5–15 sentin alueella, eivät tämäntyyppiset pienet muutokset tunnu käytännössä missään. Suurinta vaihtelua kasvustoihin tuo kylvösyvyyden ja syöttömekaniikan aiheuttama vaihtelu.

Vertailuparimme edusti kuitenkin jo kahta ääripäätä. VM Kylvöäkeellä tuli kylvönauhan leveydeksi koetilanteessa n. 10 cm (riviväli 15 cm). Krause puolestaan on tunnettu melko suuresta eli 19 sentin rivivälistä. Yksittäisen kasvin kasvutilan muodossa oli melko suuri ero, kuten orastumisvaiheen kuvaparista näkyy.

Tavoitteena oli 500 yksilön kasvutiheys. VM Kylvöäkeellä saavutettiin 490 klp/m² ja Krausella 430 kpl/m². Kylvöt suoritettiin peräkkäisinä päivinä, millä sinällään ei ollut suurta vaikutusta.

Kummallakaan koneella ei onnistuttu aivan 100-prosenttisesti, sillä VM Kylvöäkeellä kylvösyvyys jäi hitusen matalaksi, noin 3 senttiin, kun Krausella puolestaan oli kylvetty 4–5 senttiin.

Myös tällä koepaikalla oli erittäin kuivaa kesäkuussa, mikä näkyi tuloksissa. Kylvöäes kärsi suhteettomasti liian matalaksi jääneestä kylvösyvyydestä.

Krausen kohdalla jäi pieneksi kysymysmerkiksi, oliko kylvömäärä aivan täysi 500 kpl/m², sillä uuden 2009-mallisen koneen pneumatiikan toiminnassa esiintyi lievää ahtautta. Asetettuja – varsinkaan isompia – kylvömääriä ei aina onnistuttu saavuttamaan.

Krausen toiminnassa ei kylvömäärien suhteen ollut kuitenkaan mitään ylivoimaista ongelmaa, vaikka ahtautta havaittiinkin.

Lisäksi on mainittava, että koneen maahantuoja ja tehdas ovat modifioineet kaikkien myytyjen koneiden pneumatiikan kuntoon tämän kevään aikana. Krausen maahantuoja Aarre Anttila saa tästä täydet pisteet.

VM Kylvöäkeen työsyvyys jäi tavoitetta pienemmäksi (n. 3 cm), joten osa potentiaalista menetettiin. Vihreiden ja huonompien tähkien osuus oli turhan suuri. Kyse oli kuitenkin käyttäjän säädöistä ei itse mekaniikasta.

Koekylvö antoi käytännön tasapelin

Mainittu alkukesän kuivuus ja kylvösyvyyksien erot aiheuttivat sen, että VM Kylvöäkeen jyväsadossa oli varsin paljon vihreitä ja surkastuneita jyviä mukana.

Krausen syvemmästä kylvöstä kehittyi puolestaan tasalaatuisempi jyväsato. Taulukkomme tulokset ja oheiset kuvat valaisevat tilannetta. Molemmilla menetelmillä saavutettiin huippusato ja potentiaalia olisi ollut parempaankin.

Sadon määrään ja laatuun vaikutti riviväliä voimakkaammin kylvösyvyys. Taulukon tulokset on laskettu käsipelillä neljän mitta-alan (1 metrin matka) keskiarvona. Tulokset ovat suuntaa antavia. Satokilot perustuvat ruutunäytteistä laskettuihin kiloihin, eivätkä kuvaa koko pellon satotasoa.

Taulukosta näkyy myös, miten sato konekohtaisesti muodostui. VM Kylvöäkeellä kevään oraslaskennan tiheys säilyi loppuun saakka samalla tasolla. Krausen osalta kevään orastiheys laski jonkin verran, mutta syvemmän kylvön etu näkyi tuleentuneessa kasvustossa. Vihreitä jyviä ei ollut ja valtaosa tähkistä oli kehittynyt hyvin.

Sivuversojen ongelma

Kokeemme tehtiin 2-tahoisella ohralla, jonka versoutumispotentiaali on monitahoista suurempi. Molemmissa menetelmissä versoutuminen oli voimakasta – yli 3 versoa per yksilö.

VM Kylvöäkeellä matalan kylvösyvyyden ongelma näkyy myös tuloksissa, sillä pienten tähkien osuus oli Krausea suurempi.

Vastaavasti Krausella oli enemmän isoja tähkiä.

Luokittelu tehtiin kaavalla: alle 10 jyvää – ”huono”; alle 16 jyvää – ”normaali” ja yli 16 jyvää – ”hyvä”. Kyse oli siis 2-tahoisesta ohrasta.

Sadon arvioinnissa käytimme näytteistä laskettua tuhannen jyvän painoa ja käsipelillä laskettuja kappalemääriä. Satokilot kuvaavat koealojen maksimi satopotentiaalia kyseisissä oloissa.

Huomioitavaa oli, että suuren rivivälin ja ns. epäedullisen kasvutilan olosuhteissa (Krause) kasvi kompensoi suurta riviväliä tuottamalla runsaammin tähkiä per kylvetty yksilö. Tähkäluku oli VM Kylvöäkeellä keskimäärin 3,3 kpl ja Krausella 3,8 kpl.

Krausen työsyvyys oli selvästi (4–5 cm) suurempi, mikä osoittautui kuivan alkukesän olosuhteissa oikeaksi ratkaisuksi. Vihreitä ja huonoja tähkiä oli vähemmän kuin verranteessa.

Hajakylvössä suurempi satopotentiaali

Tähkien kokonaislukumäärä oli VM Kylvöäkeellä n 10 %:a Krausea korkeampi (1387 vs. 1232 kpl/m2).

Jos erilaiset kylvösyvyydet eivät olisi aiheuttaneet hajakylvöön muodostunutta vihreiden ja huonosti kehittyneiden tähkien ongelmaa, olisi sen aikaansaamalla paremmalla kasvutilalla, tähkien kokonaismäärällä  ja satopotentiaalilla saatu huomattavaakin lisäsatoa.

Surkastuneet tähkät laskevat laatua

Mittasimme myös tähkien valkuaispitoisuuksia.

VM Kylvöäkeen sadossa näkyi, että huonosti kehittyneiden tähkien suuri osuus nosti valkuaispitoisuutta lievästi (12,9 %) verrattuna Krausen tuottamaan satoon (valk. pit. 12,4 %).

Ero oli toki pieni, mutta olettamuksen mukainen. Lisäksi pienten tähkien tuottaman jyväsadon rehuarvo on oletettavasti hieman huonompi verrattuna isompaan jyväkokoon.

Vaikutus mallaslaatuun

Teimme myös toisen kokeen saman lohkon talousviljelmän osuudella. Tässä ei vertailtu kylvömenetelmiä, sillä koko lohko oli kylvetty Krausella.

Sen sijaan keräsimme puintivalmiista laihosta tähkänäytteitä ja jaoimme ne yllä kerrotun mukaisesti, tosin vain kahteen luokkaan: hyviin ja normaaleihin tähkiin. Huonoin – paljon vihreitä jyviä sisältänyt – luokka jätettiin pois.

Hyvien tähkien valkuaispitoisuus oli 11,9 % ja normaalien tähkien 13,25 %.

Eli hyvin kehittyneet tähkät olivat myös ennättäneet kasvussa ja tuleentumisessa ns. loppuun saakka, eli valkuainen oli ennättänyt muuntua kuiva-aineeksi. Koko sadon valkuaispitoisuus oli 12,1 %.

Yllä olevasta esimerkistä voidaan johtaa ajatusmallia, miten voidaan varmistaa 2-tahoisen mallasohran kauppakelpoisuutta. Merkittävinä tekijöinä nousee esiin ns. turhien sivutähkien määrän minimointi.

Tavoitteeseen pääsyä edesauttaa ennen kaikkea tasaisen kylvösyvyyden ja hyvän orastuvuuden varmistaminen.

Kun kylvösyvyys on kohdillaan ja kasvuolosuhteet kunnossa, tuottaa yksi jyvä (2-tahoinen ohra) jopa kolme tasalaatuista tähkää. Kuva on Krausen rivikylvöstä, jossa riviväli oli 19 cm.

Jos molemmat yllä olevat tekijät saadaan optimoitua, nousee niin sato kuin sen laatukin.

Kokeemme johtopäätöksenä on joka tapauksessa se, että rivivälin kasvattaminen on täysin mahdollista, sillä kasvi kykenee kompensoimaan kasvutilan muutoksia varsin hyvin.

Teoreettista huippusatoa ei ehkä saavuteta, mutta sitä käytännössä tuskin edes huomaa. Monet muut minimitekijät peittävät alleen kasvutilan optimoinnilla saavutettavan hyödyn.

Kuorettuman rikkominen kannattaa aina

Kuorettuman rikkominen käynnissä. Koneen runkoa on nostettu ylös, jotta piikkien työskentelykulmaa saadaan voimakkaammaksi. Kulkupyörät ovat ensiarvoisen tärkeitä työsyvyyden hienosäädössä. Työvaiheeseen voidaan yhdistää myös piensiementen kylvö, jos tarve vaatii.

Hienomuruiseksi muokattu mullos liettyy herkästi, varsinkin, jos viljelytapa ei jätä kasvinjätteitä maan pintaan orastuvaa peltoa suojaamaan. Testasimme, miten rikkakasviäestä voidaan käyttää myös kuorettuman rikkomiseen. Tulokset olivat rohkaisevia.

Kun kylvön jälkeiseen aikaan sattuu yksi kunnon sadekuuro, liettyy savea ja hiesua sisältävä maa yllättävän herkästi. Pienisiemenisten kasvien ohella jopa viljat kärsivät herkästi kuorettumasta.

Viime keväänä osui tällainen sopiva sade juuri, kun kevätvehnät oli saatu kylvettyä. Kuukauden lähes ainoa reilu 10 millin sadekuuro tuli yhdessä ryöpyssä, jolloin pellon pinta pääsi liettymään.

Pääsimme kokeilemaan, miten alun perin nurmien hoitoon tarkoitettu Einböck Pneumaticstar -rikkaäes toimii kuorettuman rikkomisessa.

Etualan rikkomaton pelto näyttää aika lohduttomalta verrattuna takaosan rikkaäestettyyn osaan.

Rikkaäes säädettävä huolella

Tulokset olivat yllättävän hyvät. Huomionarvoista oli, että vaikka oraiden lukumäärä ei noussutkaan kovin paljoa, paranivat kasvuston kunto ja kehitysvauhti merkittävästi. Toki orastiheyskin parani noin 10 prosenttia.

Parantunut orastiheys kantoi sadonkorjuuseen saakka, sillä kuorettuman rikkominen antoi lisäsatoa noin 15 prosenttia.

Kuorettuman rikkominen vaatii paneutumista koneen säätöön. Työsyvyyden ja piikkien ottokulman säädöt on saatava sopiviksi.

Lähemmin tarkasteltuna ero ei orasmäärien osalta olekaan niin dramaattinen kuin kauempaa näytti. Ero on n. 10 prosentin luokkaa. Eroa on sen sijaan oraiden massassa ja kehitysasteessa. Kuorettuman rikkominen on antanut potkua oraille ja ne ovat edellä kehityksessä. Kuva on otettu 8 päivää kuorettuman rikkomisen jälkeen.

Jos oraat ovat juuri tulossa pintaan, on oltava entistä tarkempana. Joka tapauksessa on hyväksyttävä, että jokunen oras hieman kärsiikin äestyksessä.

Kuorettuman rikkomisessa pätee sama sääntö kuin luomutuotannon rikkaäestyksessäkin: kylvösyvyys kannattaa säätää hitusen tavallista syvemmäksi. Tällöin kasvi juurtuu paremmin maahan ja myös kestää paremmin äestyksen rasitukset.

Ero on säilynyt sadonkorjuuseen saakka. Rikotus osan hehtaarisato oli 6800 kg, kun rikkomattomassa verrokkiosassa sato oli 5800 kg.

Einböckin tapauksessa piikkien työskentelykulmaa kannattaa jyrkentää. Tämä onnistuu, kun konetta nostetaan kulkupyörien varassa ylöspäin ja samalla piikkejä käännetään alaspäin. Seurauksena piikkien työskentelykulma muuttuu voimakkaammaksi.

Jos kuorettuman rikkomiseen käytetään rikkaäestä, jossa on piensiementen kylvömahdollisuus, voidaan työvaiheeseen yhdistää myös nurmen tai aluskasvien kylvö.

Oras kestää yllättävän hyvin äestystä, kunhan sitä ei revitä juurineen maasta. Hieman syvennetty kylvö antaa pelivaraa äestykseen myös rikkaruohon torjuntatilanteessa (esim. luomutiloilla).

Jussi Knaapi