Saksassa tuettiin aurinko- ja puulämmitysinvestointeja viime vuonna noin 400 miljoonalla eurolla. Tällä summalla käynnistetään 3 miljardin euron investoinnit.

Toisin sanoen 1 tukieuro antaa 7,5 euron ruiskeen kansantalouden rattaiden pyörittämiseen.

Lisäksi maalämpö- ja biokaasuinvestointeihin jaettiin 200 miljoonaa euroa. Kaukolämpöverkkoinvestointeihin varattiin 115 miljoonan euron korkotukilainapotti. Sillä rahoitetaan 800 kohdetta.

Saksa ja Suomi edistävät verovaroin uusiutuvan energian käyttöä, jotta sen osuus nousisi maakohtaiseen tavoitteeseen.

Maiden noudattaman tukipolitiikan sisältöä voidaan kuitenkin pitää vastakkaisena: Saksassa painopiste on vahvasti kuluttajapuolella ja tuet on selkeästi kohdistettu. Sama koskee syöttötariffeja: mitä pienempi yksikkö, sitä isompi tuki. Suomessa tuet räätälöidään isojen toimijoiden ehdoilla.

Saksassa ei ainoastaan puhuta energiantuotannon hajauttamisesta, vaan sitä toteutetaan käytännössä. Suomessa energiantuotannon hajauttamista on, että Simoon puuhataan ydinvoimalaa.

Suomessa on puhuttu uusiutuvan energian tukien "markkinaehtoisuudesta", jotta kilpailu ei vääristyisi. Siitä puhuvat ne, jotka markkinoita suvereenisti hallitsevat.

Meillä on noin 240 000 öljylämmitteistä asuinkiinteistöä. Kolmannes, eli 80 000 joutuu vuoden, kahden sisällä uusimaan kattilansa. Volyymi on iso.

Leikitellään sellaisella ajatuksella, että öljykattilan korvaamista hyvällä kiinteän polttoaineen kattilalla tuettaisiin esimerkiksi 500 euroa vastaavalla summalla. Jos tähän mahdollisuuteen tarttuisi vaikkapa 10 000 kiinteistöä, menot olisivat 5 miljoonaa euroa.

Oletetaan, että näiden kiinteistöjen lämmitykseen kuluisi keskimäärin 3 000 litraa polttoöljyä. Muutoksen jälkeen maamme öljylasku pienenisi 22–23 miljoonaa euroa. 5 miljoonan euron sijoituksella olisi liki viisinkertainen tuotto. Eikä puhuttaisi mistään pyramidihuijauksesta. Hiilidioksidin päästöt vähenisivät myös.

Lisäksi kattilavalmistajat voisivat perua lomautuksia, työllistää raaka-aine- ja alihankintaverkostojaan, rautakaupan ovet kävisivät tiuhempaan.

Pellettejä voisi jäädä kotimaiseen käyttöön nykyistä enemmän, hakeurakoitsijat saisivat töitä, metsänomistajat energiapuuta kaupaksi. Tämäkin lisäisi tuntuvasti verokertymää ja ehkä helpottaisi niin terveydenhuollon kuin koulujenkin ahdinkoa.

Mutta en oikein jaksa uskoa tällaiseen kehitykseen. Ei tarvitse kuin ajatella syöttötariffilain kivuliasta syntyä ja nyt eduskunnalle annetun esityksen sisältöä.

Suomessahan on haettu uutta Nokiaa talouden kääntämiseksi uuteen nousuun. Nyt meillä vihdoin on tarjota kansainvälisille markkinoille todellinen tähtituote ja viennin veturi, joka on lähes huomaamatta syntynyt uusiutuvan energian edistämisen sivutuotteena: korkeatasoinen propaganda.

Pertti Jalonen