Koneviesti -> Kuvalliselle sivustolleKoneviestin numerossa 2/2011 on teemana tienhoito. Aiheina ovat mm. auraus ja liukkauden torjunta.

Takalanojen perustekniikassa ei ole vuosikausiin esitelty ihmeempiä uudistuksia, eikä perinteisistä malleista poikkeavia rakenneratkai-suja. Nyt kuuluu uutta.
Sotkamolainen Polanneterä Oy on suunnitellut uudenlaiseen siiven säätötekniikkaan perustuvan PT-TL -takalanan. Ensimmäinen lana on viime syksystä saakka ollut koeajossa ja sen toimivuus on todettu alkuperäisen suunnittelun pohjalta onnistuneeksi.
Terää ei käännetä työntö- ja vetoasentoon normaaliin tapaan pyöräyttämällä se keskitapin ympäri. Terä on symmetrinen, ja työntö- tai vetoasento valitaan kääntämällä terää 180 astetta pituusakselin ympäri.

Kiuruvedellä Karitek Traktorilaite Oy:n valmistamat Karitek-alueaurat ovat muuttuneet aikaisempiin malleihin nähden siiven ja muun tekniikan osalta käytännöllisesti katsoen kokonaan.
Karitek-auran siiven yläosaa on jatkettu eteenpäin, minkä ansiosta lumen pöllyäminen traktorin päälle on aikaisempaa vähäisempää. Suurin siiven korkeus on 135 senttiä. Perustyöleveydet ovat eri kokoluokissa 3,3, 3,6 ja 3,9 metriä. Aurassa on vakiona viisi eteen ja kaksi taaksepäin näkyvää led-valoa.
Teiden talvella tehtävään kunnossapitoon vaikuttaa eniten sää ja sään aiheuttamat muutokset. Kunnossapidon määrään ja laatuun vaikuttaa myös tien rakenne.
Suurin osa maamme yksityisteistä on vähitellen syntyneitä niin sanottuja rakentamattomia teitä, joita ei alun perinkään ole tarkoitettu raskaammilla ajoneuvoilla liikennöitäviksi tai talvisin auki pidettäviksi. Maaseudulla lisääntynyt vapaa-ajan asumisesta johtuva liikennöintitarve on kuitenkin muuttanut niiden käyttötarkoitusta oleellisesti. Samalla kunnossapitoonkin on kiinnitettävä enemmän huomiota.
Suolan kylväminen ajoradalle herättää paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Onko suolaaminen ylipäätään tarpeellista tai voisiko sitä edes vähentää?
Tiehallinto käyttää liukkaudentorjuntaan erilaisia keinoja tiestä riippuen. Suolaamista ei tehdä autoilijoiden kiusaksi kuran ja korroosion lisäämiseksi, vaan siksi, että tien pinta olisi talvella riittävän pitävä ja turvallinen. Vilkkaasti liikennöidyillä teillä pienikin liukkaus saattaa johtaa vakaviin seurauksiin. Ajettu hiekka ei pysy ajoradalla vaan kulkeutuu liikenteestä johtuen tien pientareelle. Tien pinta kiillottuu ja luminen pinta kuluu muodostaen polanteita ja uria. Tämänkaltaisessa tilanteessa voidaan hyödyntää asfaltin kitkaa suolaamalla. Suolalla estetään tien pintaan muodostuvan jään tai lumen kiinnittyminen. Kova pakkanen estää suolan tehokkaan vaikutuksen, joten lämpötilan laskiessa alle -4 asteen ei suolaa enää yleensä kannata käyttää. Sään pakastuessa on lisäksi vaarana, että suolan vaikutuksesta sulanut vesi jäätyy uudestaan jopa liukkaammaksi kuin ilman suolan vaikutusta.
. . .
Lue nämä ja muut jutut Koneviestin numerosta 2/2011.