Ennen tätä kokeilua olen käyttänyt ilmahuuhtelulla varustettuja moottori- ja raivaussahoja Husqvarnan järeämmissä malleissa. Uuden moottoritekniikan taustalla ovat päästömääräykset. Perinteisen 2T-moottorin päästöt eivät ole jatkossa enää hallittavissa ainakaan ilman katalysaattoria. Katalysaattori nostaa vääjäämättä sahojen painoa ja hintaa. Ongelmaa aiheuttaa paloherkissä oloissa myös äänenvaimentimen/katalysaattorin kuumeneminen.

Stihlin 2 Mix-moottoritekniikalla varustetut moottorisahat MS 171, MS 181 ja MS 211 tulivat kauppoihin alkusyksystä. Edeltäjissä viimeinen mallinumero päättyi nollaan.

Kahdesta viimeisestä on myös rinnakkaismalli C-loppukirjaimella. Se tuo mukanaan teräketjun pikakiristyksen avaimitta ja kaasuttimen esitäyttöpumpun.

Kokeilussa olivat mallit Stihl MS 181 ja Stihl MS 211C. Niiden verrokkeina käytin pienintä Stihliä, MS 192:ta ja kevyen ammattiluokan Stihl MS 200:aa.

Merkittäviä parannuksia myös muissa rakenteissa

Vaikka kokeilun pääaihe on moottoriuudistuksessa, panin heti alkuun ilolla merkille Stihlien uudistukset myös ulkokuorissa ja tärinänvaimennuksessa.

Kahvojen tärinänvaimennuksessa on siirrytty kumivaimentimista teräsjousiin. Tärinät ovat kouriin tuntuvasti pudonneet sahojen ohjattavuuden silti kärsimättä. Teknisistä tiedoista laskettuna etukahvan tärinät on laskeneet karkeasti neljänneksen, takakahvoilla puolittuneet. Muutos on tuonut käyttömukavuutta, vaikka harrasteluokan sahausmäärillä valkosormisuudesta tuskin on pelkoa karummillakaan sahoilla. Jouset helpottavat myös kahvojen purkamista, mikä helpottaa moottorin korjaustöissä.

Yläkopan pikalukko on uudessa paikassaan kannen päällä. Se ei avaudu vahingossa ja on vähemmän altis rikkoontumiselle kuin edellinen rakenne (linkku kopan takaseinässä). Pieni osamuutos takaa sen, ettei metsästä tarvitse lähteä kesken päivän kotiin, kun ilman koppaa ei voi sahata.

Yllätyksekseni löysin vauhtipyörän siivikon kupeesta ”ilmansuodatusjärjestelmän esierottimen”. Jonsered toi sellaisen ensimmäisenä markkinoille nimellä ”Turbo”. Myöhemmin Husqvarnoihin ja Partnereihin tulleena nimitys oli ”imuilman keskipakoispuhdistin”. Hyväksi osoittautuneen  keksinnön suojaus lienee vanhentunut.

Esipuhdistin toimii siten, että vauhtipyörän siivikko heittää käynnistinkopan ritilän läpi imetyn ilman mukana tulleet roskat roskat vauhtipyörän tilan kaarevalle pinnalle ja edelleen yläkautta ulos.  Ilmansuotimelle menevä puhdistettu ilma otetaan päästään litteällä putkella aivan vauhtipyörän tuntumasta. Tällä tekniikalla epäpuhtauksia ajautuu ilmansuotimelle vähiten. Suotimen puhdistusväli pitenee moninkertaiseksi. Se on esierottimen konkreettisin etu.

Turbo-ominaisuus syntyy siitä, että ilman paine kaasuttimessa kasvaa kierrosten myötä. Ilmiö toimii sitä varmemmin mitä tiiviimpi kaasutinkotelo on ja mitä tiiviimmin ilmaputki on sinne johdettu.  Teho ei käytännössä kasva, mutta tyhjäkäynti varmentuu ja kiihtyvyys paranee...