Tarkkaa kyntöä

TCP Guide: Lemken ISOBUS -aura täydentyi satelliittipaikannuksella

17.11.2016 / Koneviesti 16/2016

Lemken Juwel TCP Guide on ensimmäinen virallisesti ISOBUS-yhteensopiva aura. Se hyödyntää traktorin automaattiohjauksen paikkatietoa työleveyden säätöön. CAN-väylän kautta myös muut säätötoiminnot edustavat kehityksen nykykärkeä.

Tämän syksyn uutuus-Guide hyödyntää paikkatietoa sekä ajolinjojen suoruuden, että lohkon optimaalisen kyntösuunnitelman toteutuksessa. Kiilamaisetkin lohkot voidaan kyntää siten, että lopetushetkellä se viimeinen veto on tasaleveä. Tarvittava kaistan tasaus on hoitunut automaattisesti sentti pari kerrallaan ilman että kuljettaja sitä varsinaisesti huomaa.

Ja tuo sähköisen hallinnan standardi on siis ISOBUS, eli AEF:n (kansainvälinen maatalousautomaatio-organisaatio) ylläpitämä standardi. Kaikki varsinaiset säätöäksiisit tapahtuvat toki edelleenkin hydrauliikan kautta.

Painetun Koneviestin kestotilaajana tai Koneviestin sähköisten palveluiden tilaajana sinulla on lukuoikeus kaikkeen koneviesti.fi:ssä olevaan sisältöön (artikkelit, arkistot ja näköislehdet).


Lisämateriaali

Uutta tekniikkaa – tutut säädön periaatteet

Aura on edelleen aura ja säädön periaatteet eivät ole muuttuneet. Kuljettajalla on kuitenkin entistä paremmat mahdollisuudet kontrolloida työtä. Auran lisäksi traktorin keräämä tieto luistosta ja polttoaineen kulutuksesta auttaa optimoimaan työtilanteen kullekin lohkolle ja olosuhteisiin sopivaksi. Lemkenin tapauksessa hallintamonitoriin on asetettavissa muistiin (4 kpl) haluttuja säätöjä, eli lähinnä työsyvyys ja auran sivukallistus. Jos traktorin järjestelmästä löytyy vielä lohkon aikaisempia työtiedostoja esimerkiksi kylvöltä, voidaan niitä hyödyntää esimerkiksi päisteiden merkkivakojen vedossa.

Kommentti painonsiirrosta

Nostolaiteauroille on perinteisesti suositeltu säätötapaa, jossa työntövarren asento on melko loiva ja auran päässä käytetään pitkää kiinnityshahloa. Tällöin aura myötäilee maan pintaa herkästi ja painuu päisteellä hyvin maahan. Kun auran syvyyden säätöpyörä on yleensä aivan takana, siirtyy traktorillekin hyvin painoa.

Esittelyn Juwel TCP Guide on pitkä aura ja vetokonekin järeä, joten painonsiirto traktorille oli riittävä. Alhainen luisto-% todisti samaa. Niinpä työntövarsi olikin normityyliin vetotelineen pitkässä hahlossa.

On kuitenkin muistettava, että  Lemkenin kohdalla tukipyörä on auran keskialueella ja painonsiirto näin ollen jonkin verran vähäisempää. Lisäksi firman Tansanit auroista tuttu painonsiirto hydraulisesti säädettävällä työntövarrella on todettu tehokkaaksi. Jopa 2000 kilon painotus on siirrettävissä auralta traktorille.

Ylläkerrotun johdosta Lemken suositteleekin myös Juwel-malleille normaalia pysytympää ja pyöreään reikään sovitettua työntövarren asetusta. Varsi pidetään oikein säädetyssä aurassa lievästi ”tiukalla”, jolloin painoa siirtyy auralta traktorille. Ohje kannattaa pitää mielessä, jos vetokone pyrkii lipsumaan. Riittävä etupainotus kuluu tietenkin huomioida, samoin oikeat rengaspaineet.

Modernilla ohjelmoitavalla päisteautomatiikalla varustetulla traktorilla ”jäykän” työntövarren asetuksen haitta – hidas maahakuisuus, voitaisiin estää lyhentämällä työntövartta alas laskiessa ja pidentämällä vaolla se jälleen  oikeaan mittaansa. Säädön epätarkkuus saattaa olla ongelma. Seuraava tekniikan askel voisikin olla ISOBUS-ohjattava asennon ja paineen tunnistava työntövarsi.

Työntövarsi 4.0

Portaattomasti säädettävä ulkoisen työhydrauliikan paine puuttuu nyky-traktoreista. Säätöhän perustuu ajan ja virtauksen mittaukseen. Paineen hallintaa pidetä tärkeänä, koska  yleensä työliikkeeseen tarvitaan vain maksimivoimaa ja tietyn ajan.

”Lemken”-painonsiirron esimerkkimme kertoo kuitenkin, että myös paineenhallintaa tarvitaan ja nimenomaisesti yhdistettynä hallittuun liikkeeseen. Näin toimiva työntövarsi olisi hyvä lisä traktorin ISOBUS-maailmaan.

ISOBUS yhteistyötä

Jo vuonna 2009 joukko saksalaisia konevalmistajia (Amazone, Grimme, Krone, Kuhn, Lemken ja Rauch) perustivat CCI-yhdistyksen (Competence Center ISOBUS e.V), jonka tehtävänä oli edistää ISOBUS standardin yleistymistä. Kyseiset yritykset kehittivät yleiskäyttöisen traktorin ISOBUS monitorin (CCI-100/200), jolle jokainen yritys antoi hieman oman näköisensä ulkoasun. Monitori sai jo 2010 saksalaisen DLG ISOBUS sertifikaatin. 

Yhteiselle alustalle on ladattavissa erilaisia applikaatioita, eli ohjelmia, joiden avulla monitori suoriutuu kaikista yleisimmistä täsmäviljelymonitorin tehtävistä. Esimerkkeinä on automaattiohjaus (myös avustin), kasvinsuojeluruiskun ja lautaslevittimen lohkokohtainen ohjaus, kylvölannoittimen ohjaus jne. Myös kertyneen tiedon siirto ja hallinta tilan tietojärjestelmillä hoituu ainakin saksalaisessa toimintaympäristössä.

Yhteinen päämäärä avitti kaikki mukaan lähteneet ilmeisen hyödykkääseen lopputulokseen.

AEF testaa yhteensopivuuden

Toinen merkittävä maatalousautomaatiojärjestö AEF (Agricultural Industry Electronics Foundation) perustettiin vuonna 2008. Siihen kuuluu iso joukko – oikeastaan kaikki – tärkeitä maatalouskonevalmistajia. Myös AEF:n pyrkimyksenä on edistää ISOBUS-standardin yleistymistä ja myös täyttä yhteensopivuutta. AEF testaa ja myöntää sertifikaatteja ja myös kehittää ja hallinnoin monia ISOBUS:n piirissä olevia alooitteita ja kehityshankkeita. Suomen maatalousautomaatioyhdistys ja sitä kautta suomalainen maatalouskoneteollisuus on AEF:n jäsen.

Uusimpana AEF:n ja sen alaisen DKE:n hankkeena on yhteisen tiedonsiirron väylän – ns. HUBin – luominen. Sen tarkoituksena on yhtenäistää ja helpottaa modernin maatalouden tiedonsiirtoa. Puhutaan IoT:stä tai  Maatalous 4.0:sta, joilla tarkoitetaan yksittäisten työlaitteiden ja vastaavien liittämistä yhteiseen tietoverkkoon. Ja tavoitteena on luoda lisäarvoa uudenlaisella, entistä tehokkaammalla anturi- ja muun tuotantoon liittyvän tiedon hallinnalla.

Tansanit poistui markkinoilta

Kun hybridimallinen Lemken Tansanit esiteltiin vuonna 2008, edusti se aurateknologian terävintä kärkeä. Siihen oli otettu painonsiirron malli Lemkenin kultivaattoreista. Eli työntövartta sisäänpäin paineistaen (aina reiluun 100 bariin saakka) siirrettiin hinattavan kultivaattorin painoa traktorin taka-akselille. Kun etupainotelineeseen lisättiin vastaavasti kuormaa, parani yhdistelmän vetokyky ilman, että traktorin kokoa tarvitsi suurentaa.

Eli periaatteessa puolihinattavan auran vetotelineeseen lisättiin työntövarsi, jota sisäänpäin vetäen painonsiirto toimi kultivaattoreista tutulla periaatteella. Rakenteeseen kuului vetovarsien lukitus jäykiksi ja kannatuspyörän vapaa pyörimisliike. Maantiellä pyörä lukittiin ja vetovarret vapautettiin. Sivurajoittimille tuli rakenteessa aika paljon kuormaa varsinkin päistekäännöksissä.

Tansanitin rakenne oli toimiva, mutta kalliinpuoleinen. Niinpä Lemken päätti lopettaa mallin valmistuksen ja painonsiirron idea siirrettiin puolihinattaviin Diamant-auroihin.

TCP Guide