Sirpillä, sitojalla ja puimurilla

Elonkorjuu koneaikaan

9.8.2017 / Koneviesti 11/2017

Elonkorjuu pysyi vuosisatojen ajan jokseenkin samanlaisena aina 1900-luvun alkupuolelle asti. Vilja leikattiin sirpillä, sidottiin lyhteille ja jälkituleennutettiin kuhilailla. Aikaisesta leikkuusta johtuen kariseminen oli olematonta ja talteen saatiin lakoisemmatkin kohdat.

Suomessa sirppi oli yleisin viljankorjuun työväline 1800-luvun loppuun saakka. Ammattilehdet ja neuvojat puhuivat innokkaasti viisi kertaa tehokkaamman viikatteen puolesta, mutta varsinkin rukiin leikkuussa sirppiä pidettiin ainoana oikeana välineenä hyvin pitkään – sillä sai varmasti talteen jokaisen korren. Seuraavana oli vuorossa puiminen, joka alkoi lyhteiden seinään lyömisellä. Tällä ravaamiseksikin kutsutulla toimenpiteellä saatiin suurin osa jyvistä irtoamaan tähkistä. Ensimmäisen viljankorjuuta helpottaneen teknisemmän laitteen rakensi skottilainen koneinsinööri Andrew Meikle, jonka käsikäyttöinen puimakone valmistui vuonna 1786.

Painetun Koneviestin kestotilaajana tai Koneviestin sähköisten palveluiden tilaajana sinulla on lukuoikeus kaikkeen koneviesti.fi:ssä olevaan sisältöön (artikkelit, arkistot ja näköislehdet).